Urundialaisuus
| Johtohenkilö | XXX Joskuuu |
| Alkuperä | ? |
| Tila | Aktiivinen |
Yleistietoa uskonnosta
Urundialaisuus eli Urundianmaanusko on vuosituhansia sitten alkunsa saanut, miltein unohduksiin painunut muinaisusko, jossa keskeisessä roolissa ovat henget ja erilaiset rituaalit. Uskonto pohjautuu tiheäkasvuisen muinaisen Urundianviidakon siimeksestä löytyneisiin kirjoituksiin ja maalauksiin, joita tarun mukaan vain Suurjumalan itsensä valitsema sielu saattaa tulkita. Suurjumalan valitun, nykyisen shamaanin Joskuuun tiedetään piileskelevän jossakin päin Nilatran viidakkoa.
Uskonnon synty
Suurin osa Urundialaisuuden historiasta on hämärän peitossa. Shamaanin tekemien tulkintojen perusteella voidaan kuitenkin sanoa varmaksi, että aluetta on joskus asuttanut suurilukuinen urundiheimo, joiden kirjoittamiin teksteihin nykyinen Urundialaisuus perustuu. Raunioituneesta kaupungista löytyneiden pergamenttien mukaan muinaiset shamaanit näkivät henkiolennot vain vallan ja voiman välikappaleina, josta suuttuneena Suurjumala katkaisi yhteyden ihmisten maailman ja henkimaailman väliltä. Uskotaan, että Nilatran lääniä asuttavat oselottilaumat ovat Suurjumalan tuomiota kärsiviä muinais-urundeja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaikka epämääräisten ja jopa eläimellisten kirjoitusten ja maalausten tulkitsemisen taito kadotettiin vuosituhansiksi, on ihmisille jälleen suotu mahdollisuus elää sovussa henkiolentojen rinnalla. Kirjoitusten lisäksi Urundialaisuuden oppi perustuu yksilöiden kokemuksiin henkimaailmasta. Monilla nykyään aluetta asuttavilla on hämäriä muistikuvia yöllisistä henkivaelluksista ja jopa etäisiä havaintoja viidakkoa asuttavista henkimaailman asukkaista. Kerrotaan, että niiden harvojen jälkipolvet, jotka kohtelivat henkiä oikein ja arvokkaasti, saivat säilyttää kykynsä viestiä henkien kanssa. Näiden harvojen tehtäväksi jäi saattaa ihmisten maailma taas ykseyteen henkimaailman kanssa.
Keskeisiä korostuksia
Aatteita
Urundit elävät luonnon rinnalla ja täysin sen ehdoilla. Puita ei kaadeta ilman siinä asustavan hengen lupaa, marjoja tai pähkinöitä ei poimita ellei siihen saada pensaan hengen hyväksyntää, ja eläimiä kaadetaan vain kohtuullisissa määrin ja nekin vähäiset vain kunniakkaasti. Jokaisen eläimen hengelle jätetään uhrilahja ja kerran vuodessa kokoonnutaan koko heimon voimin kiittämään kehonsa pois antaneita sieluja Anastuksen merkeissä.
Koska Suurjumala ilmaantuu oselotin muotoon, ovat kaikki muinaisen Urundianmaan alueen oselotit pyhiä ja ne nauttivat shamaanin suojelusta.
Rituaalit
Rituaalit ovat keskeinen osa Urundianmaanuskoa, sillä ne avaavat hetkellisesti reitin ihmisten- ja henkimaailman välille. Kaikista vaativimmat rituaalit voi suorittaa vain shamaani, sillä hänessä elää ihmismaailman luonto ja sen sielu. Alkukantaisempiin rituaaleihin voi kuitenkin osallistua kuka tahansa ensimmäisen sulansa läpikäynyt urundi.
Vaellukset
On kirjoitettu, että edistyksekkäimmät shamaanit kykenevät kangarinsa eli suojelushenkensä avustuksella irtaantumaan ruumiistaan ja astumaan henkimaailmaan. Siellä kangar on heidän ainoa oppaansa, ja vain se rinnalla kulkemalla vaeltajan sielu voi välttyä eksymästä henkimaailmaan. Useimmat henget kantavat edelleen kaunaa muinaisille shamaaneille, jotka saapuivat henkimaailmaan vain, jotta he saattaisivat alistaa henget tahtoonsa. Siksi henget koettelevat vaeltajaa ankarasti ja pyrkivät suistamaan tämän väärälle polulle, joka johtaa shamaanin sielun niin kauaksi tämän ruumiista, että niiden välinen yhteys katkeaa. Palatessaan vaellukselta shamaani seuraa oppipoikansa rummutuksen ääntä oman ruumiinsa luo.
Sula
Sula on tasaisin väliajoin läpikäytävä seremonia, jonka aikana sulaa läpikäyvä urundi antaa palan sielustaan maailmansieluun. Näin hän sallii Suurjumalan asettua ruumiiseensa tämän halutessa ja vastineeksi hänet merkitään tämän suojatiksi. Sula suoritetaan aina shamaanin johdolla, ja sen lomassa henget saattavat paljastaa shamaanille osia sulan läpikäyneen tulevaisuudesta.
